Naistenpäivän pohdintoja: Tunnevammaisuuden perintö, miten sukupuoliroolit satuttavat naisia ja miehiä
Patriarkaatti viittaa yhteiskuntarakenteeseen, jossa miehillä – tyypillisesti vanhemmilla miehillä – on hallitseva asema. Tämä ilmiö on vallinnut ihmiskunnan historiassa pitkään. Mistä patriarkaatti on saanut alkunsa, ja onko alistaminen alun perin ollut sen tarkoitus?
Pohditaan myös, kuinka usein patriarkaattia perustellaan biologisilla eroilla ja mitä haasteita tähän liittyy. Emme ehkä lopulta edes tiedä, mitkä erot miesten ja naisten välillä ovat luonnollisia ja mitkä vuosisataisen kulttuurin muovaamia. On syytä myös miettiä, onko meillä mahdollista tutkia näitä kysymyksiä täysin objektiivisesti vai vääristääkö historian painolasti käsitystämme jo lähtökohtaisesti.
Miksi niin moni kamppailee? Mistä oikeasti on kyse?
Maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien, stressin ja uupumuksen kanssa. Naiset, miehet, lapset – jokainen joutuu jollain tavalla kohtaamaan tämän järjestelmän vaikutukset. Silti me keskitymme usein vain yksityiskohtiin, etsimme syitä yksilötasolta ja puhumme ongelmista irrallisina ilmiöinä.
Tämä ilmiö ei ole vain paikallinen, vaan patriarkaalinen järjestelmä näkyy eri muodoissa kaikkialla maailmassa. Globaalissa mittakaavassa se ilmenee naisten köyhyytenä (YK:n mukaan naiset muodostavat 70% maailman köyhistä), koulutuksen epätasa-arvona (yli 130 miljoonaa tyttöä ei käy koulua) ja päätöksenteon epätasapainona (naisia on keskimäärin vain 25% parlamenteissa maailmanlaajuisesti). Nämä luvut kertovat karua kieltään järjestelmän vaikutuksista.
Kysymys siis kuuluu: Mitä jos ongelma ei ole yksittäisissä valinnoissa, vaan siinä, millaisessa maailmassa me elämme?
Tämä järjestelmä, maailma, jossa elämme, ei ole rakennettu hyvinvointia, tasapainoa ja elämän nautintoa varten. Se on rakennettu suojautumiseen. Selviytymiseen. Kontrolliin. Se ei ole tehty naisille, mutta ei se ole tehty myöskään miehille – vaikka se perustuu miesten alkuperäiseen valtajärjestelmään. Emmekä tiedä milloin se alkoi. Ehkäpä ihmiskunnan aamunkoitosta asti pelko ja eritoten häpeä on meitä ohjannut.
Niinhän myös raamatun luomiskertomus symbolisesti kuvaa: Eeva ja Aatami jättivät paratiisin. Eevan vika... vaikkakin siitä meillä on vain Aatamin sana. Huomautan, että omena jäi kuitenkin hänen kurkkuunsa. Tämä vanha tarina kuvaa osuvasti, miten nainen on historiallisesti saanut kantaa syyllisyyden taakkaa, vaikka mies olisi yhtä lailla osallinen – kuten kurkkuun jäänyt omena symbolisesti muistuttaa.
Mitä se tekee meille? Se ohjaa meitä pelkoon, suorittamiseen ja jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen. Se saa meidät uskomaan, että meidän täytyy ansaita paikkamme, lunastaa arvomme ja sopeutua malleihin, jotka perimme sukupolvi toisensa jälkeen.
Patriarkaatin historialliset juuret ja taloudelliset kytkökset
Patriarkaatin historiallisia juuria tarkastellessa on luontevaa aloittaa alkuyhteisöistä. Varhaisissa metsästäjä-keräilijäyhteisöissä selviytyminen ei ollut itsestään selvää: ravinnosta, suojasta ja turvallisuudesta oli jatkuva huoli. Fyysinen voima ja työnjako olivat keskeisessä asemassa yhteisön selviytymisstrategiassa.
Toisin kuin usein ajatellaan, näissä yhteisöissä työnjako oli monipuolisempaa kuin pelkkä "miehet metsästivät, naiset keräilivät" -malli. Antropologiset tutkimukset osoittavat, että monissa metsästäjä-keräilijäyhteisöissä naisten keräily tuotti 60-80% yhteisön ravinnosta, mikä saattoi antaa heille merkittävää taloudellista valtaa. Myös hoivatyö jakautui usein yhteisöllisemmin kuin myöhemmissä maatalousyhteiskunnissa.
On tärkeää huomata, että patriarkaalisen järjestelmän alkuvaiheessa alistaminen ei välttämättä ollut tietoinen tavoite. Yhteisön selviytymisen kannalta oli hyödyllistä, että jokaisella oli oma tehtävänsä. Miehen rooli saattoi olla suojelija ja hankkija, naisen rooli hoivaaja ja ylläpitäjä.
Patriarkaatin voimistuminen näyttää liittyvän vahvasti maatalouden kehittymiseen ja omistussuhteiden syntyyn. Kun yksityisomaisuus yleistyi, tuli tärkeäksi varmistaa omaisuuden siirtyminen isältä "omille" biologisille pojille, mikä johti naisten seksuaalisuuden vahvempaan kontrollointiin. Taloudelliset tekijät kietoutuivat näin vahvasti sukupuoliroolien muotoutumiseen.
Vallan kasautuminen yhdelle ryhmälle (miehille) loi pitkällä aikavälillä epätasapainoa. Aluksi kyse saattoi olla luontevasta työnjaosta ja vahvimpien asettumisesta eturintamaan yhteisön puolesta. Vasta myöhemmin nämä roolit kiteytyivät rakenteiksi, joissa miesten valta muuttui normiksi ja naisten ääni jäi taka-alalle.
Ei kaikkialla kuitenkaan kehittynyt samanlaista patriarkaalista järjestelmää. Antropologit ovat löytäneet myös matrilineaarisia ja matrifokaalisia yhteisöjä, kuten Minangkabau Indonesiassa tai Mosuo-kansa Kiinassa, joissa naisten yhteiskunnallinen asema on ollut vahva. Nämä esimerkit osoittavat, että patriarkaatti ei ole väistämätön yhteiskuntamalli.
Biologian ja kulttuurin monimutkainen suhde
Patriarkaattia on usein pyritty oikeuttamaan biologialla. Ajatellaan, että koska miehet ovat keskimäärin vahvempia fyysisesti, on "luonnollista" että he johtavat ja hallitsevat. Yleisesti ajatellaan, että miehet ovat rationaalisempia tai vähemmän tunteidensa vietävinä kuin naiset, mikä tekisi heistä muka parempia päätöksentekijöitä.
Nykyinen neurotieteellinen tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa tällaisia jyrkkiä erotteluja. Laajat meta-analyysit aivojen rakenteesta ja toiminnasta osoittavat, että sukupuolten väliset neurologiset erot ovat huomattavasti pienempiä ja monimutkaisempia kuin aiemmin uskottiin. Miesaivot ja naisaivot ovat enemmän samankaltaisia kuin erilaisia.
Biologiaan vetoaminen näkyy perusteluissa, joiden mukaan miesten historiallinen valta-asema johtuu heidän hormonaalisista ja fyysisistä ominaisuuksistaan. Miehillä on enemmän testosteronia, mikä liitetään aggressiivisuuteen ja dominoivuuteen – ominaisuuksiin, joista saattoi olla hyötyä johtamisessa tai puolustuksessa.
Kuinka paljon voimme selittää biologiaan vedoten? Emme ole koskaan nähneet yhteiskuntaa, jossa vallitsisi täysin todellinen sukupuolten tasa-arvo. Siksi emme oikeastaan tiedä, mitkä käyttäytymiserot ovat puhtaasti biologisia ja mitkä patriarkaalisen kulttuurin ja kasvatuksen muovaamia.
Koska emme ole koskaan päässeet seuraamaan ihmiskuntaa "laboratorio-olosuhteissa" ilman olemassaolevia sukupuolirooleja, emme voi yksiselitteisesti sanoa, mikä on luonnostaan miesmäistä tai naisellista. Suurin osa siitä, mitä pidämme "luonnollisena", on havaittu yhteiskunnissa, jotka jo ovat patriarkaalisia tai ainakin sukupuolirooleiltaan epätasa-arvoisia.
Esimerkiksi usein toistetaan väitettä, että pojat eivät itke yhtä herkästi kuin tytöt – mutta onko tämä geneettinen ero vai seurausta siitä, että poikia on sukupolvien ajan kasvatettu tukahduttamaan herkkyytensä? Tytöille on pienestä pitäen annettu enemmän tilaa ilmaista tunteita ja kannustettu hoivaamiseen, kun taas pojille on tarjottu leluiksi autoja ja sotapelejä nukkejen ja kotileikkien sijaan.
Tilanne on kuin yrittäisi selvittää, millainen kasvi on luonnostaan, kun sitä on aina kasvatettu varjossa. Jos kasvi on koko historiansa ajan ollut varjossa, emme voi varmasti tietää, millaiseksi se kasvaisi suorassa auringonvalossa. Samoin, koska naiset ja miehet eivät ole historiallisesti eläneet samanlaisissa "valo-olosuhteissa", emme voi lopullisesti erotella, mitkä erot olisivat olemassa riippumatta ympäristöstä.
Patriarkaatti rajoittaa ja satuttaa kaikkia
Patriarkaalinen järjestelmä on rikki, ja sen heikkous näkyy tavassa, jolla se kohtelee ihmisiä. Se luo asetelman, jossa naiset ja vähemmistöt joutuvat liian helposti uhreiksi ja miehet puolestaan ajautuvat satuttajan rooliin. Tätä dynamiikkaa ei kukaan yksilö tietoisesti halua.
On tärkeää ymmärtää, että ongelman ydin on yhteiskunnan rakenteissa, ei yksittäisissä ihmisissä. Patriarkaalinen kulttuuri opettaa pojille pienestä pitäen, että heidän tulee olla kovia, dominoivia ja tukahduttaa herkkä puolensa. Samalla tytöille viestitään, että heidän kuuluu olla kilttejä, joustavia ja kärsivällisiä. Nämä opitut roolit ruokkivat vahingollista dynamiikkaa.
Tilastot puhuvat karua kieltään: Suomessa noin 80-85 prosenttia vakavista väkivaltarikoksista on miesten tekemiä (Tilastokeskus, 2022). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että miehissä olisi jotain "lähtökohtaisesti väkivaltaista", vaan kyse on monimutkaisemmasta ilmiöstä, jossa sosiaaliset odotukset, kulttuuriset mallit ja osin myös biologiset tekijät kietoutuvat yhteen.
On keskeistä ymmärtää, että patriarkaalinen järjestelmä ei vahingoita vain naisia – se rajoittaa ja satuttaa myös miehiä. Miehet on pakotettu ahtaaseen muottiin, jossa tunneilmaisun rajoittaminen, jatkuva vahvuuden osoittaminen ja menestyksen mittaaminen ulkoisilla saavutuksilla aiheuttavat merkittävää henkistä kärsimystä. Tämä näkyy esimerkiksi miesten korkeampina itsemurhatilastoina – Suomessa 74% itsemurhista on miesten tekemiä (Tilastokeskus, 2020) – suurempana syrjäytymisenä ja vaikeutena hakea apua mielenterveyden ongelmiin.
Siinä missä naiset kärsivät mahdollisuuksien rajoittamisesta ja taloudellisesta epätasa-arvosta, miehet kärsivät tunteiden ja inhimillisen haavoittuvuuden tukahduttamisesta. Järjestelmä luo häpeää, omistajuuden tarvetta ja suorittamisen pakkoa, joka estää kaikkia sukupuolia toteuttamasta täyttä ihmisyyttään. Siksi patriarkaatin purkaminen on kaikkien yhteinen etu – se ei ole sukupuolten vastakkainasettelu vaan inhimillisemmän, vapaamman yhteiskunnan rakentamista kaikille.
Kun puhumme tästä ilmiöstä, meidän on voitava tuoda esiin tosiasiat suoraan. Faktat eivät ole syyttämistä, ja jos joku niistä loukkaantuu, se voi kertoa enemmän sisäisestä häpeästä ja syyllisyydestä kuin itse asiasta. Rakenneongelmista puhuttaessa monet kokevat helposti henkilökohtaista syyllisyyttä tai alkavat puolustautua, vaikka tarkoitus on osoittaa ongelman laajuus yhteiskunnan tasolla.
Maailman tila ja globaali näkökulma
Patriarkaatin vaikutukset näkyvät koko maailmassa, mutta eri tavoin eri kulttuureissa. Kun katselemme maailmantilannetta laajemmin, havaitsemme järkyttäviä tilastoja: maailmanlaajuisesti yksi kolmesta naisesta kokee fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana (WHO). Monissa maissa naisilla ei edelleenkään ole oikeutta omistaa maata, päättää omasta kehostaan tai valita puolisoaan.
Koulutus, yksi tärkeimmistä tasa-arvon työkaluista, on monissa maissa edelleen sukupuolittunut kysymys. UNESCO:n mukaan 132 miljoonalla tytöllä ei ole mahdollisuutta koulutukseen maailmanlaajuisesti. Taloudellista valtaa kuvaavat luvut ovat yhtä huolestuttavia: naisia on vain 6,6% Fortune 500 -yritysten toimitusjohtajista, ja naiset omistavat vain noin 2% maatalousmaasta kehittyvissä maissa.
Samaan aikaan globaalit kriisit kuten ilmastonmuutos, sodat ja pandemia vaikuttavat epäsuhtaisesti naisiin ja lapsiin. YK:n arvioiden mukaan äärimmäisen köyhyyden kasvu COVID-19-pandemian seurauksena koski erityisesti naisia. Patriarkaalinen järjestelmä näkyy siis paitsi yksilöiden elämässä, myös globaaleissa rakenteissa, resurssien jaossa ja haavoittuvuudessa kriisien edessä.
Mutta emme saa unohtaa, että myös miehet kärsivät patriarkaalisista rakenteista globaalisti. Konfliktialueilla ja sodissa miehet ovat useammin pakotetut taisteluihin, monet pojat pakotetaan lapsisotilaiksi, ja miesten elinajanodote on lähes kaikkialla naisia matalampi. Tämä ei ole sattumaa, vaan heijastaa yhteiskuntarakenteita, jotka muokkaavat eri sukupuolten riskejä ja mahdollisuuksia eri tavoin.
Muutoksen mahdollisuus – konkreettiset askeleet
Mutta kun joku löytää tien pois tästä todellisuudesta – kun hän alkaa purkaa näitä uskomuksia ja malleja, jotka ovat tulleet hänelle perintönä – silloin kaikki muuttuu. Ja juuri siinä on se suurin lahja, jonka ihminen voi itselleen antaa. Kun yksi ihminen vapautuu, hän ei vain muutu itse. Hän alkaa muuttaa koko ympäristöään.
Rakenteiden muuttaminen alkaa meistä jokaisesta, mutta vaatii toimia monella tasolla:
Yksilötasolla:
Tunnista ja kyseenalaista stereotyyppisiä sukupuolioletuksia omassa ajattelussasi
Opettele tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitasi sukupuolestasi riippumatta
Tarkastele kriittisesti, miten puhut ja mitä odotuksia asetat eri sukupuolta oleville
Perhetasolla:
Kasvata lapsia näkemään ihminen, ei vain sukupuolta
Rohkaise poikia ilmaisemaan tunteitaan ja tyttöjä olemaan vahvoja
Jaa kodin työt taitojen ja mieltymysten, ei sukupuolen mukaan
Yhteisötasolla:
Tue organisaatioita, jotka edistävät tasa-arvoa ja murtavat stereotypioita
Puutu aktiivisesti syrjintään ja sukupuolittaviin käytäntöihin
Luo tiloja, joissa erilaiset ihmiset voivat aidosti kohdata tasa-arvoisina
Yhteiskunnallisella tasolla:
Edistä perhevapaajärjestelmää, joka tukee molempien vanhempien osallistumista
Tue koulutuspolitiikkaa, joka purkaa sukupuolittunutta ammatinvalintaa
Puutu taloudellisiin rakenteisiin, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa (kuten palkkaerot)
Globaalilla tasolla:
Tue tyttöjen koulutusta maailmanlaajuisesti
Edistä naisten taloudellisia oikeuksia ja omistajuutta
Vaadi sukupuolinäkökulman huomioimista ilmastonmuutoksen ja konfliktien ratkaisuissa
Meidän ei tarvitse alistua "näin on aina ollut" -ajatteluun. Päinvastoin – me voimme päättää, että tässä ja nyt tämä vahingollinen kierre katkaistaan. Kun riittävän moni meistä toimii, patriarkaalinen rakenne alkaa murtua. Tilalle rakentuu oikeudenmukaisempi järjestelmä, jossa kenenkään ei tarvitse olla uhri tai satuttaja pelkän sukupuolensa vuoksi.
Lopuksi - kohti uutta ymmärrystä
Patriarkaatin historialliset juuret näyttävät kietoutuvan fyysiseen voimaan, työnjakoon, taloudellisiin rakenteisiin ja selviytymisstrategioihin. Alistaminen ei ehkä ollut tämän järjestelmän alkuperäinen tarkoitus; se saattoi syntyä sivutuotteena, kun tiettyihin rooleihin asemoituneet ihmiset saivat enemmän valtaa kuin toiset.
Kun patriarkaattia puolustetaan "luonnollisena" olotilana, on syytä pysähtyä miettimään, mihin tuo väite perustuu. Biologia selittää joitakin eroja, mutta koska emme ole nähneet ihmiskuntaa ilman patriarkaalisia rakenteita, emme voi tietää, millainen maailma olisi, jos sukupuolet olisivat alusta asti toimineet tasaveroisina. Matrilineaariset yhteisöt eri puolilla maailmaa osoittavat, että patriarkaatti ei ole ainoa mahdollinen yhteiskuntamalli.
Tämä pohdinta ei tarkoita, että miesten ja naisten välillä ei olisi mitään eroja – vaan sitä, että meidän kannattaa suhtautua kriittisesti yksinkertaisiin selityksiin. Kun seuraavan kerran kuulemme väitteen "se nyt vain on biologiaa", voimme esittää jatkokysymyksen: entä kulttuuri, entä kasvatus, entä tuhansien vuosien perinne? Ehkä todellisuus löytyy näiden tekijöiden vuorovaikutuksesta, ei pelkästään toisesta tai toisesta.
Muutoksen siemen on jo istutettu. Uudet sukupolvet kyseenalaistavat perinteisiä malleja ja rooleja. Yhä useampi uskaltaa elää omaa totuuttaan sukupuoliodotuksista piittaamatta. Ja lopulta – vähän kerrallaan – koko järjestelmä alkaa murtua, antaen tilaa sellaiselle yhteiskunnalle, jossa jokainen voi kukoistaa omana itsenään.
Edellä tutkimme, miten patriarkaaliset rakenteet vaikuttavat elämäämme monilla tasoilla. Mutta näiden rakenteiden yksi voimakkaimmista ilmentymistä näkyy tavassa, jolla naisen kehon luonnollisia prosesseja on kautta historian kontrolloitu, medikalisoitu ja muutettu häpeän kohteiksi.
VAIHDEVUOSIKAPINA – webinaari ja kurssi - Ota kehosi takaisin!
Patriarkaalinen järjestelmä on opettanut meidät uskomaan, että naisen keho on kipujen, kärsimyksen ja häpeän lähde – mutta tämä ei ole koko totuus. Naisen kehon luonnolliset muutokset eivät ole sairauksia vaan uuden elämänvaiheen ilmentymisiä.
Miksi tämä webinaari ja kurssi juuri nyt? Koska olemme nähneet, miten syvällä patriarkaatin juuret ovat, ja miten ne vaikuttavat konkreettisesti kehojemme kokemukseen. Vaihdevuodet on kuvattu usein tuomiona, kuihtumisena ja kärsimyksenä – mutta entä jos tämä on vain rajoittava uskomus?
Kuten patriarkaatti muutoinkin, myös vaihdevuosien kohdalla meille on annettu hyvin rajatut vaihtoehdot: hyväksy kärsimys tai ota hormonit. Mutta kuten äskeisessä tekstissä todettiin, rakenteita voi muuttaa ja uusia polkuja löytää.
Entä jos vaihdevuosista ei olisikaan pakko kärsiä? Kun kehosi muuttuu, sinä voit ottaa ohjat.
Katso Vaihevuosikapina -webinaari tallenne tai tutustu kurssiin
Related Posts
